Lapland-tour part II – Sarekin “Arktinen simulaattori” – Sareks “Arctic simulator”

Komeita_töppyröitä

Portti Sarekkiin – Gateway to Sarek

Posiolta tönäistiin pirssi Ouluun erään työtutun kämpille ja aloitettiin raivoisa makuupussien kuivattaminen Koron jäljiltä. Edustaja Häggelström oli suunniteltu saapuvaksi suoraan töistä VR:n kyydillä Ouluun keskellä yötä ja noudon jälkeen oli päätetty ajaa suoraan Ritsemiin läpi yön. Jostain syystä nukkumatti ei oikein löytänyt meitä lämpimissä sisätiloissa ja uni-saldo jäi ehkä puoleen tuntiin illan aikana. No semmoista se on. Herra K kävi ostamassa Shelbyltä uutta villakinnasta ja Partioaitasta balaclavaa, ihan vaan varmuuden varalta jos kelit löisi elohopean kapealle länsinaapurissakin.

I came from Posio to a co-workers place at Oulu and we started to dry our sleeping bags after Korouoma. Presentative Häggelström had planned to arrive directly from work by national railways to Oulu in the middle of the night and after pickup we were to drive trough the night to Ritsem Sweden. Some how the sandman didn´t find hes way to us at the warm indoors and sleep gain was about half of a hour during the evening. Thats how it goes… Mister K bought new wool mittens from Shelby and a balaclava from Partioaitta, just in case of the weather would go way down to minus at the western neighbor.

Sääennuste näytti jokseenkin masentavalta tässä vaiheessa reissua. Kuusi päivää yhtä jaksoiseksi ennustettua kolmen hiutaleen lumisadetta ja keli nollan kieppeillä päivällä, yöllä hintsusti pakkasella. Niin ja tämäkin 1600m korkeuteen, Ritsem on noin 500 metrissä… Tähän kaupantekijäisiksi seitsemänneksi päiväksi ennustettuna -22 pakkasta. Kivaa tulossa!

The forecast seemed rather depressing at this phase of the trip. Six days of continuous three out of three snowflakes fall forecasted and temperature around zero during the day and bit on the minus during the nights. Yeah, and this at 1600meter, Ritsem is at about 500m… And adding to this the seventh day it promised -22 degrees. Good times ahead!

VR oli tavoilleen uskollisesti hieman myöhässä ja puolen yön jälkeen päästiin kuluttamaan asfalttia. Matka taittui rattoisasti naapurimaan ääreishyvin hoidetuilla teillä jossa saa ajella ihan rajoituksienkin mukaan satkua käytännössä koko matkan Ritsemiin. Reittinä tällä kertaa Oulu – Tornio – Kalix – Gällivare – Ritsem.

National railways was delayed a bit as usual and after midnight we where ripping the roads. Journey went on with jolly-mind in Swedens well care taken roads where you can drive by the limits a 100km/h practically all the way to Ritsem. Our route was this time Oulu – Tornio – Kalix – Gällivare – Ritsem.

Mie_iteTekemässä lähtöä Ritsemin rannasta – Takeing of from Ritsems shore

Nukutettiin tuoreinta silmäparia ensimmäisenä jotta me vähän kevyillä unilla liikkeellä olevat päästäisiin nukkumaan yön synkimmät hetket. Oma univuoro päättyikin naseviin 45min uniin aikamoiseen reitinlukuhälinään Gällivaren kohdalla… No eipä siinä, matka taittui vauhdilla poislukien Stora Sjöfalletin tiellä, tie kapenee ja muuttuu lopussa yksityiseksi ( ylläpitäjänä varmaankin Vattenfall joka paikallisia vesivoimaloita pyörittää. ) Vaikkakin tie oli kylläkin aivan mainiossa kunnossa. Erään pikkusillan kohdalla kylläkin todistetiin kotimaista pujotteluosaamista kun noin 80km/h vauhdissa ajettiin tiellä nukkumassa olleen porolauman läpi. Hiluxia kotosalla ajeleva paatunut työmies suoritti aika nasevat pujotteluliikkeet “PORO-PORO-PORO” varoitushuutojen jälkeen ja tähän astisen eloni hurjimman S-mutkittelun jälkeen matka jatkui ilman tuulettimesta roikkuvaa joulupukin apuria. Lähellä se oli, osa poroista ei ehtinyt edes makuulta ylös…

We decided to put the freshest pair of eyes to sleep first so that we with bit lesser sleeps could get to sleep during the deepest night. My sleep was stopped after 45 minutes to a loud driving instructions readin session at Gällivare… Well thats how it goes, we where doing a good speed except at the road of Stora Sjöfallet, the road gets narrower and turns in to a private road at the end. ( Energy company Vattenfall most probably takes care of the road as the manage the local water turbines. ) Any ways the road was in a excellent trim. At one of the bridges we witnessed the native skills in slalom by car as at a approximately 80km/h speed our experienced driver made a epic moves when driving directly to a sleeping reindeer herd. A Hilux-driver ar home did hes turns after “REINDEER,REINDEER,REINDEER” shouts and the most wicked S-turns of my life the voyage carried on as nothing happened. It was very close by, some of the reindeer didn´t even have time to get up from their sleep…

Rompetta_RitsemissäRompetta oli

Ritsemiin saavuttiin kotimaan aikaa about 08:00 ja alettiin armoton välppääminen. Ritsemiin voi pysäköidä auton ihan ilmatteeksi ja tilaakin on, aika jees serviisi, helposti voisivat jonkinlaisen kiturahankin vaatia. Ritsemissä on siis tunturiasema ( auki joka päivä 08:30-19:30 paikallista, iltapäivällä oli tunnin siesta ) jossa oli myös keskitalvella läjäpäin karavaanareita ja kelkkailijoita, myös sisämajoitusta on saatavissa. Respan puodista kiireisimmän poistivat nuuskaa ja hellät jäähyväiset sisävessoille käytiin myös jättämässä!

We arrived to Ritsem at 08:00 Finish time and started a ruthless hussle with our gear. At Ritsem you can park your car at free of charge and there is plenty of space, very nice service indeed. At Ritsem there is a fjellstation ( open daily from 08:30 – 19:30 local time, in the afternoon there was a some kind of a siesta ) where there was a load of caravan-people and snowmobile-tourist, also indoor accommodation available. At the small shop in the reception the hastiest purchased some snuss and we left indoor toilets a soft kiss goodbye.

Mun_rojutPulkka ja Fjellpulkenin vetoreppu – My pulkka and Fjellpulken harness packbag

Kaverikuva

Kaverikuva Hägin kanssa ennen ykkösleiriä – Friendfoto with the Häg before camp 1

Hiihdettiin merkittyä uraa pitkin järven yli kohti Akkastugornia. Vesistö on valjastettu voimalakäyttöön ja siten jää on heikompaa osissa kohtia. Ystävälliset Bernadotten-seuraajat ovat kepittäneet vaarallisemmat alueet, lienee selvää että kelkkaturisti Lynxeineen maksaa paremmin ilman järvenpohjakosketusta. Mutta väsyneinä noin vajaan neljän tunnin hiihdon jälkeen lyötiin teltta kasaan vastarannalla puolen päivän jälkeen, syötiin, keitettiin vettä ja pantiin pötkölleen. Väsytti, jahka hereillä oli tullut oltua runsaat 35 tuntia. Toimitus ei suosittele.

We skiied by the marked track on the lake towards Akkastugor. The lake is used to power turbines and the ice might be weak here and there due the flow of the water. The kind followers of family Bernadotte have made a line around the unstable area, it must be very clear that a snowmobile tourist pays better without sinking to the bottom. But any ways, very tired after four hours of skiing we erected our tent at the other shore, we ate, boiled some water and went horizontal. I was very tired as I had just beem awake for more or less 35 hours. Don´t recommend.

Varning_för_svag_isVaro heikkoja jäitä – Watch for unstable ice

Eka_leiriYkkös leiri – Camp one

Päivä kaksi startattiin aika väsyneinä, jännä juttu. Hiihdeltiin nuoskaa vältellen kelkkauraa/reittimerkkejä eteen päin noin 12 km hitaasti nousten koko ajan. Tuuli alkoi sopivasti yltyä aamupäivästä vastaiseksi ja kaivettiinpa jossain vaiheessa jo maskejakin esille. Oltiin sovittu edellisenä iltana että lähdetään kiertämään Ahkka tunturia kelien ollessa aika Turun toukokuiset, tämä lähinnä siksi että jos keli vielä lämpeäisi enemmän tulisi hiihtämisestä puolipolveen upottavassa shaissessa aika moista hapatusta. Siten poikettiinkin pois ja lähdimme nousemaan kohti Ahkkan etelänpuoleista laaksoa. Noin viiden hiihtokilometrin jälkeen napsautettiin teltta puurajaan pystyyn.

We started day two bit sleepy, wonder why. Skiied towards higher ground via the snowmobile track/ route marks about 12 km as we wanted to stay of the wet untouched snow. Wind started to pick up to a head wind during the morning and some of us dug their windmasks to hand. We decided at the night before that we will try to go around Ahkka fjell as weathers where bit may-ish, this mainly because if the weather would get warmer skiing in a up-to-knee-slush would be a shitty business. So we took of from the track and headed up the valley south of Ahkka. After about five km ski we put our camp up at the treeline.

Teltan_pystytys_tuulessaLeiri numero kaksi pystyteltiinkin jo kunnon tuulessa – Camp two was erected in a propper wind all ready

Häggelströmmillä oli ilmeisesti ylimääräistä intoa tähän päivään, innostui rakentamaan ulkohuussiin ihan koristeetkin. Tai sitten sitä vaan kiinnosti paskominen söötimmässä ympäristössä.

Häggelström apparentally had some extra energy for the day as he built a ornament to our toilet. Or he just wanted to taka a dump in a cuter surroundings.

Koristeltu_toalettiHäg testaamassa tekelettään – The Häg testing his creations

Päivän aikana nähtiin Ahkkan länsirinteillä kaksikin erittäin hienoa ja pitkää jäälinjaa. En pienellä etsinnällä löytänyt näitä netistä. Erittäin timakan näköisiä ehkä 150-200 metrisiä rännejä, nice. Liekkö kukaan kiivennyt, ainakin lähestyminen on hankalahko jahka kelkalla ei saa pelipaikalle ajaa ( joka on hyvä juttu ), ainakin noin puolentusinaa kilometriä pitää vääntää varvikossa ja jokisuistossa. Jonain päivänä…

During the day we saw two very nice and long icefalls at the western slopes of Ahkka. With a small search to the internet I didn´t find them. Maybe 150-200 meter long lines that looked to be very hard climbing. I wonder if someone have climbed them, at least the approach is bit hard when you can´t drive there a snowmobile ( and that is a good thing ) and more likely you have to go maybe a half a dozen of kilometers in a bushes and riverbanks. Maybe one day…

Yöksi ei kannata unohtaa absidin tuuletusläpyskää auki, voi olla kuorrute romppeissa jos alkaa tuulemaan. Sitä odotettua kolmen hiutaleen lumisadetta ei näkynyt, vähän tiputteli, keli nollissa ja vähän plussalla. Aika paljonpöllyävää lunta tuulen takia.

Don´t forget the absids ventilation flap fully open for the night, you might have a icing on your gear if the wind picks up. The forecasted three snowflakes dump hasn´t been seen, there was minor snowfall, temperature at zero and bit over. Rather lot of snow in the air by the wind.

Muista_sulkea_läpätEi näin – Don´t do like this

Kolmas päivä sipsuteltiin laakson pohjaa eteläreunassa, ylitettiin suisto ja lähdettiin nousemaan aikamoiseen kiviviidakkoon avotunturissa. Tuuli yltyi ajoittain kovaksi ja jollain tauolla mittasinkin keskituulen Silwan ADCllä 17m/s, puuskissa mentiin kovempaa välillä. Onneksi tuuli kääntyi myötäiseksi heti aamusta. Kolmen hiutaleen lumisade antoi edelleen odottaa itseään. Keli pyöri nollissa. Koti tehtiin sulamisvesien muodostaman rännin seinämään muodostuneeseen tuulikuoppaan. Noin seitsemän metriä pitkä ja viisi metriä leveä kuoppa imaisi isännät ja teltat sisään siten että kasvunvaraa per jätkä olisi ollut about metri että olisi nähnyt montusta pois. Pähkäiltiin että tuuli ei ( joka oli illasta jo mallia “kova” ) nykyisellä suunnallaan pyörisi kuopassa ja tämä luonnon muovaama kohtu olisi mukava yösija. Noh, ei se tuuli sieltä pois pysynyt. Uskaltaisin väittää että tuuli pyöri jossain 20-25m/s korvilla yöllä. Ei kiinnostanut lähteä teltasta sitä pahemmin mittailemaan…

The third day we made our way up the valleys south edge, went over the river and headed up to a stonejungle to higher open grounds. Wind got strong time to time and at some pause I measured a average wind of 17m/s with Silwa ADC, on gusts it must have been a lot stronger. Luckilly wind turned during the morning to a tailwind. The three flake snowfall wasn´t there. Weather around zero. We made our home to a melting-water-chutes edge in to a hole made of wind. This maybe seven meter long and five wide pit took us and the tent easilly and there was space to grow lenghtwise about a meter per dude to see out from it. We thought that current wind ( that was all ready very strong during the night ) wouldn´t make turbulence in the pit and the nature made womb would be a nice place to sleep. Well, i didn´t stay out. I would estimate that the wind was around 20-25m/s during the night. Some how I wasn´t that interested to go out and measure it…

Tekstiilikaksoset_tauollaTaukoilemassa – On a pause

Kesken päivän koettiin mielenkiintoinen yllätys kun eteen osui noin 15 metriä syvä suht jyrkkäreunainen jokisuisto. Eipä näitä pahemmin erota 100K kartasta ( tästäkin on monesti juteltu, ei pitäisi koskaan lähteä ilman sitä tarkempaa karttaa, nyt mukana vain kaksi 100K:ta. )  ja jostain syystä ei näyttänyt siltä että kiertäminen juurikaan helpottaisi tätä souvia, joten eikusta ahkioiden kanssa vääntämään. Sain eeppisen kuningasidean ahkion omille teilleen rinteeseen joka yllättikin aika reippaalla dropilla. Tämän seurauksena ahkiosta irtosi toinen jalas. Että tyhmä pystyy olemaan tyhmä. Koko jalas korkkasi niittejä myöden, joten kyllä se jonkin moisen “vain-tällä-tavalla-osumalla-risuun-saat-irtoamaan-koko-jalaksen” taikatempu teki. Ahkioita saa kaupasta ja teettämällä uuden tai korjauttamalla nykyisen, sellaista on elämä jos mokaa. ( Jos se korjaaminen edes onnistuu enää kun reissun lopputulemana pulkan pohjasta paistaa aurinko läpi! )

During the day we hade a interesting surprise when we skiied upon a 15 meter deep small valley with steep slopes on both sides. You can´t see these in a 1:100000 map ( we have talked about this many times, one should never go out without a more exact map, now we had only two 100K maps ) and some how going around would not make it any easier, so we started to haul the pulkas. I got a epic idea to let the pulka go to the slope that ended up to offer a nice drop in to it. From this other ski from the bottom of my pulka came of. How stupid can one be… The whole ski came out when the studs popped of, so I must have done some “only-this-way-you-can-hit-a-branch-and-get-it-of”-move. You can buy one from a shop, custom make a new one or repair the old, thats life if you f**k it up. ( Even it might be impossible this time to fix it as the sun shines trough the bottom! )

Pulka_IIIdiootin aikaansaannos – Doeings of a idiot

Vastarinne yllätti jyrkkyydellään ja saatiin työskennellä ikään kuin hissinä kolmistaan että saatiin kaikki pulkat ylös vastarinteeseen. Vastarinteessä kiroiltiin aika ankarasti. Seikkailua hieman piristi ylöspäin mentäsessä jyrkistyneessä röörissä havaittu erittäin hieno ja kirkkaan sininen noin 20 metrinen jääputous. Harmi että jääkamat oli kaikki autossa, tämä vielä näytti siltä että olisi voinut liidatalipsautella!

The slope on the other side surprised us with its steepnes and we had to all three work as a lift to get them up. On the slope we sweard a lot… This adventure was cheared by a spotted nice and blue 20 meter high icefall. Sadly our iceclimbing gear were at the car, I think it would have been climbable by me too!

Hetkellinen_auringonpaisteMitä mitä mitä, aurinkoa – What what what, sun!

Neljäntenä päivänä lähdettiin nousemaan Ahkkan ja Vardåjohkkan väliseen ränniin, nousua noin 600 metristä tonniin. Kilometrejä ei niitattu erityisen paljoa, mutta ahkion kanssa kikkaileminen nousuissa on oma hommansa. Aamupäivällä aurinkokin häikäisi läsnäolollaan ja makuupussit pantiin kuivamaan jahka taivaalta ei tullut mitään. Makuupussit kostuu aika mallikkaasti näissä nollakeleissä ja ainakin oma pussi ehti kuivahtaa kivasti oltuaan ahkion päällä pari tuntia.

The fourth day we started to head up a opening between Ahkka and Vardåjohkka, vertical gain from 600 m to 1000m. So we didn´t make progress by the kilometers but going up with a pulka is hard work and its own business totally. During the morning sun came out to dazzle us and we took the sleeping bags out to dry as there was nothing coming down from the sky. Sleeping bags get very moist in these close to zero weathers and at least mine got a lot dryer after few hours on top of the pulka.

Happy_whiteoutingTuli whiteout – Whiteout came

Mutta poudan jälkeen on paska sää, eikun mitä? Keli kipsahti kiinni, tuuli yltyi ja kas vaan kun iloinen tuuli-white-out iski juurikin jyrkimmässä pätkässä. Yritettiin hiihtää korkeuskäyrää mukaille rööriä ylös ja tämän tuloksena noustiin liian korkealle reunalle. Meistä kaikki vetää ahkiota köysillä ja jyrkässä poikkirinteessä pulkka haluaa tehdä vähän väliä jonkinlaisen sivukiepin. Omassa pulkassa viritelmä on ruuvisulkkareilla kiinni, mutta muilla ei. Suosittelen ruuvisulkkaria, Häggelström nimittäin oppi kovemman kautta miksi näin kannattaa tehdä! Muutaman sivukierteen jälkeen kun tsuumailtiin kompassia ja lähdettiin liikkeelle teki pulkka sen viimeisen pyöräytyksen. Köysi kiertyi itsensä ympäri ja klippasi välikiinnikeenä olevan sulkkarin pois järjestelmästä, tuloksena sedän pulkka lähti rinteeseen ja hävisi hypäten eräältä kumpareelta. Tuloksena aikamoinen kirosana-arsenaali pääsi ilmoille ja aloitettiin pulkan metsästys rinteestä. Mietin hetken mahtaako pulkka olla jossain noin 400 metriä alempana laaksossa. Etsiminen ei ole muuten mitään kivaa hommaa kun vallitsee white-out.

But after the storm cames the shitty weather, not? Weather closed up, wind got stronger and a happy state of whiteout took us at the steepest part of the slope. We tried to ski by the contour up the thing and as a result we got too much up the side. All of us pull pulkas with ropes and on a steep slope it has a appetite to do some kind of sidespins. In mine the system is connected by a screwgate carabiner but the others have a regular ones with normal gates. I recommend a screwgate as Häggelström learned it by the hard way why so! After few sidespins we took a look on to the compass and headed out to continue and the pulka made the last spin. Rope got around it self and anticlipped it self out from the system and as a result hes pulka went to the slope and disappeared with a leap from a ledge. A arsenal of curses came out and we started the hunt for a pulka. I was thinking that it might be somewhere 400 meters below us in the valley. Finding it is not easy business when there is a whiteout.

Syyllinen lähti laskemaan rinnettä alas päin ja seuraili nopeasti häviäviä pulkan jälkiä. Todettiin herra K:n kanssa että taidetaan lähteä följyyn, mutta eipä kehtaa jättää pulkkia muuttumaan lumikumpareiksi, joten aloitettiin väkinäinen kitkuttelu alas rännin reunaa. Itse otin sukset pois ja päästin ahkion eteen jonka jälkeen aloitin rämpimisen. Paskaa hommaa. Perään jäänyt Skellman valjasti ahkiosta eräänlaisen pulkkahevosen. Ukko istua töpötti pulkan päällä sukset irroitettuna ja ikään kuin ohjaksista pidellen käskytti kelkan laskuun. Itse ehätin jo pulkattoman miehen luokse joka oli saanut näköhavainnon pulkastaan tasaisemmalta kohdalta. Meinasi arktisen goretex-hemulin proshelliin lirahtaa pissaa kun herra K laski rodeotyyliin pulkkaansa pitkin mäkeä ja juuri ennen allekirjoittanutta sekä toista ihmettelevää katselijaa irroitti perän ja sladitti pulkan kylki edellä pysähdyksiin tokaisten samaan aikaan vain notta “pruuuut.” Voi pieksut mitä puuhaa, vesi vaan virtasi silmistä nauraessa.

The one to blame went quickly down and followed the quickly vanishing traks of the pulka. I and mister K decided to go along but we couldn´t leave the pulkas to turn in to a bumps in the snow, so we started a forced descent down the slope. I took my skis of and let the pulka to my front and started to walk down in the soft snow. Shitty business. Skellman behind made a pulka-horse and sit on top of it. Dude sat on top of the pony with skies detached to the top and held the ropes reins as commanding the thing down. I got to the pulkeless man who had a observation of the not-any-more-lost pulka from a more level area bit more down. The arctic goretex-man all most wet my self when mister K came down rodeo-style by the slope and just before me and the other wondering viewer he took the rear to a slide and made the thing stop sideways with accompanied a “pruuuuuuut” sound. Goddamn what activity that was, water came out from my eyes due the laugh.

AamupalastelemassaTeltassa on tunnelmaa – There is certain feeling in the tent

Todettiin että eiköhän tämä via-dolorosan katkuinen päivä ole tässä ja lyötiin karavaani parkkiin. Tuuli edelleen navakkaa ja saatiinkin taiteilla teltan kanssa ihan kolmistaan. Keskusteltiin myös nopsanssaa siitä onko järkeä pakata sekä teltta että kaikki keittimet samaan ahkioon ja päästää se karkuun rinteessä. Kaikki kamat oli täysin ehjinä, mutta reissu olisi saanut aikamoiset mittapuitteet jos sitä stigaa ei olisikaan löydetty…

We decided that this day of a via-dolorosa is now done and put the caravan in to a halt. Wind was still strong and we had to work the tent by three. We also talked quickly about the sense of packing both tent and the all stoves in to a one pulka and let it go down a hill. Everything was unbroken but the trip would have taken a totally different track if that pulka wouldn´t have been found…

RIM_jäätä

Komia kohmelot – Fancy rime-ice

Seuraavana päivänä oli tarkoitus hiihtää Ahkkan itärinteen mukaisesti kohti jyrkähköä laskua kohti. Lasku vie metsä-alueelle Storan järven lounaislaitaan. Hintsusti paremmassa kelissä matka taittui aika lailla ja white-outkin väistyi puolilta päivin siten että rinne paljastui kun pullahdimme pilvestä pois. Tässä vaiheessa alkoi karu totuus rinteen kulkukelpoisuudesta valjastua. Yritettiin hiihtää poikkirinnettä mahdollisimman pitkälle jotta vältyisimme keppihelvetissä kikkailulta.

The next day our plan was to ski by the contours of Ahkkas eastern slopes towards a steep down ski on the other side. The track takes down to Storas lakes south-west reach. In a bit better weather we made good progress and the white-out left us at noon so that we where able to see the way down. We tried to ski down by the contours so we wouln´t have to meet the stick-hell waiting down.

Häkkänen_whiteoutissaHäg whiteoutissa – The Häg in a whiteout

No kas vaan kun rinne muuttuikin aika kivikkoiseksi ja hyllymäiseksi, lopulta mahdottomaksi hiihtää kun lunta oli vähän ja vähäkin oli pehmoista sohjoa. Päätettiin että pudotetaan korkeutta ilman suksia metsikön reunaan ja pyritään navigoimaan sitä pitkin läheisen järven jäälle joka kulkee rinnakkaisesti Storan järven kanssa. Tässä vitjakkeessa tarvottiin useampi tunti mutta lopulta päästiin alas asti. Vaan kas heti seuraava yllätys odotti kulman takana. Lämpimän kelin ja ilmeisen vesisateen takia lumi oli sulanut osasta aukeampia paikkoja pois ja jahka järven jäälle päästiin niin ilolla pääsi toteamaan jäällä olevan noin 5-10cm vettä. Ja tuuli sai sen aaltoilemaan! Jäätä kyllä riitti mutta kyllä tässä välissä alkoi olla vitsit vähissä. Päivän saldona kolmet märät monot ja kaksi bongattua poroa, vau.

Well the slope turned to boulderfield and had lots of platforms in it and in the end impossible to ski as there was not that much snow and the few there was is soft and slushy. We tryied to get down in elevation so we could head to the treeline and navigate by it to a near by lake that goes paralel to Storas lake. This misery business took us multiple hours but eventually we got down. But ohoy, the next surprise is just around the corner. Due the warm weather and apparrent rains the snow from some places was gone and when we got down to the lake we where very happy to notice that there was 5-10cm of water on the ice. And the wind made it wave! There was plenty of ice to ski on but latest now there was no more joking left. Days result are at least three wet skiboots and two spotted reindeers, wow.

Mie_piilossaMenin vitutusta piiloon – Got covered from the feelings of beeing pissed off

Hiihdimme järven yli ja sen luoteispäästä ylös pienelle töppyrälle. Töppyrän rinteessä yksi järveen johtavista puroista oli nätissä jääkannessa. Luonnollisesti yritettiin sitä pitkin kiikutella ylös, ettei tarvitsisi puolimetrisessä varvikossa hiihtää, mutta kas vaan se petti letkan ensimmäisen alla ja lopputuloksena kahlattiin puolipolveen loskavedessä. Vitutuksen vimmalla vielä kiskottiin ahkiot muutaman sulan nyppyrän yli ja laitettiin teltta eräälle lumilaikulle. Jokseenkin ainoa positiivinen asia viimeisessä neljässä tunnissa oli se ettei seuraavana päivänä tätä hupia olisi jäljellä juurikaan. Kilometrejä kertyi aika kunnioitettavasti pitkälti yli pari kymmentä ja hiihtotunteja vajaa yhdeksän.

We skiied over the lake and to its north-west end to a small hill. After the hill one of the small streams leading to the lake was on a nice ice. Naturally we tried to ski via that upwards so we would go past the half a meter tall bushes all around but upsydaisy it went off under the first skier and as a result we all were up to our knees in slushwater. With a joy of being pist off we got our pulkas up and over the all snowless ground and made camp on a patch of snow. More or less the only positive thing of the last four hours was that the next day wouldn´t have the same program as we covered more or less the whole thing during the day. We made rather respectfull distance of more than 20 km in nine hours.

My_toolsMun työkalut – My tools

Jostain ihmeellisestä syystä erilaiset pullonpohjat oli aika kovassa huudossa illasta. Keiteltiin vähemmän vettä kun normaalisti koska seuraavan päivän hiihdot olisi käytännössä pois viidakosta, jäälle ja Ritsemiin kelkkauraa. Nukkumatti kuiskutteli korvaan aika nopsaan. Sää piiiiiiitkälti plussalla, tuuli navakkaa ja vesi/räntäsadetta.

Don´t know why there was big interest for sortiment of different kind of tasty fluids that where left in different bottles. We boiled less water than normally as the next days skiing should be quick ski of the jungle to ice and then highway over the ice to Ritsem. Sandman wispered to my ear soon. Weather loooooooong way to plus side, wind strong and water/sleet from the sky.

Aamu valkeni utuisena ja kosteana. Keli oli varmaankin koko yön plussalla. Pakattiin romppeet ja suunnattiin kohti kelkkauraa. Vitjakko nöyryytettiin noin tunnissa ja päästiin järven jäälle takaisin, onneksi tällä jäällä oli lunta vielä jonkin verran jään ja sen päällä olevan veden lisäksi. Hiihdettiin noin tunti kohti uraa ja nähtiinpäs ihan hirvikin, tupla vau. Nestettä kiskottiin edelleen ihan normaalia vauhtia ja kas kun kelkkaura saavutettiin oli pullot tyhjinä. Tästä seurauksena jouduttiin keittelemään vielä lisää vettä, nimittäin kelkkauralla oli tuoretta lunta/nuoskaa/räntäshaissea ja hiihto pois tulisi olemaan aika hikistä menoa. Ritsemiin saavuttiin noin neljä tuntia myöhemmin, märkinä ja väsyneinä.

Jäänpoistaja_työssäänJäänpoistaja työssään – De-icing unit in work

Morning was misty and moist. Weather must have been all night on the plus side. We packed and headed towards the snowmobile route on the ice. Rest of the bushes were done in a hour and we where back on the big lake, luckilly there was snow on the left on top of the ice + water compilation. We skied a hour towards the track and saw a moose, double-wow. We drank on a normal paste also and when we got to the track we noticed that we were running low on drinking water. Becouse of this we had to cook some water and bit more as the track had fresh snow/sleet/some-wet-snow-ish-thing and the ski to goal would be a sweatty thing to do. We arrived about four hours later to Ritsem, wet and tired.

Alun perin reissun päälle oli suunniteltu jääkiipeilyä Storan putouksilla mutta plussakelien, kovien tuulien ja ennustettujen kovien pakkasten yhdistelmä oli meidän järkeilyn mukaan aika hasardi pohja jääkiipeilylle ja pantiin auto latinkiin. Storan putouksilla vyöryy ymmärtääkseni useinkin ja muutenkin olosuhteet ei miellyttäneet. Suunnattiin siis majoittumaan samaan paikkaan Ouluun kuin aiemminkin menomatkalla.

Originally we planned to do some iceclimbing at Storas icefalls after the ski but due the plus weathers, heavy winds and the forecasted strong cold as a compilation didn´t seem that good of a basis for long iceroutes and so we packed the car. There is some avalanches and snowdrifts at Storas falls and the weather wasn´t to our liking. We headed of to same place in Oulu we stayid earlier on our way to here.

Aamua_puurajassaVälillä aurinko paistoi muille mut ei meille – Sometimes sun shined to other but not to us

Gällivaresta sapuskaa ja ralli Ouluun, perillä aamuyöstä Suomessa. Aamulla läpsäytettiin herra K junaan, täydennettiin hanska-osastoa ja ladattiin Audi valmiiksi taas kohti Posioita, mutta se onkin sitten jo seuraava tarina joka seuraa myöhemmin perästä blogiin.

Some food from Gällivare and rally driving to Oulu, arrived just after midnight. In the morning we took mister K to train, got some new gloves and then loaded Audi ready for Posio again, but that is a different story to come here to my blog.

Summa summarum, vaikka voisi olettaa että tämä oli sellainen “ihan-paskista-paskin-reissu” niin ei vaan ei. Hauskaahan meillä oli, itseasiassa naurettiin kyllä aika urakalla. Meillä on tapana valita seikkailureittejä ja muiden hiihtämät urat ei pahemmin nappaa. Alun perin oli mietitty jonkinlaista “näin-Vaiska-tekee-mukaelmaa” mutta tämä reitti valinta oli hyvä ja opettavainen. ( Reittinä siis ihan paska, älkää menkö sinne risukko-rinteeseen! ) Kamat kesti joten kuten  ja ukot jaksoi, moraali oli korkealla ja aika monta eeppistä juttua on taas kerrottavaksi. Mikäpä ettei, mä tykkään kuin hullu puurosta.

Summa summarum, even one could assume that this was a “biggest-shit-ever”-trip but no ,it was not. We had loads of fun, in fact we laughed all the time. We tend to choose our routes to bit to the “adventurous” side and we are not that interested in old tracks. Originally we thought something like “this-is-how-Vaiska-does-it”-route variation, but this route was good and taught a lot. ( The route is total shit, don´t go to the last bushslope from hell. ) Gear worked some how and the men too, moral was high and there is a lot of epic tales to tell. Why not, I like it like a madmän.

Päälimmäisenä mielessä siintää ensi talveksi reissu samoille nurkille varustettuna myös ralvialppi/jääkiipeilyromuilla. Korkeuseroja olisi tarjoolla ja varmasti uniikkeja reittejä ( ehkä myös kiipeättömiä ) röörejä tarjoolla. Katsotaan mitä sitä keksitään sitten kun talven 2013-2014 lumet on maassa.

On the top of my mind there is a trip next winter to the same places equiped with winter-alpine / iceclimbing-gear. There is a lot of places with nice elevation and most likely loads of unique lines ( maybe also unclimbed ones ) for the taking. Lets see what we can figure out when the snow of winter 2013-2014 is on the ground.

Loppuun vielä Ålandiksen hiihto-Tamin prinsiipit:

  1. Älä riko / hävitä / kohtele kaltoin romppeita, ne pelastaa sut paskassa paikassa.
  2. 100K kartta ei riitä, hanki myös 50K kartta.
  3. Käytä järkeä reittivalintojen kanssa, mä en sitä vielä osaa…
  4. Helmikuussa voi sataa vettä ja olla plussaa, myös paikassa jossa pitäisi olla suhteellisen varmasti kylmää ja tuulista.
  5. Hanki eeppiset reissukaverit joiden kanssa jaksaa nauraa, muuten voipi pistää vituttaen.
  6. Hanki Hilleberg Keron GT ( tai vastaava tunneliteltta ), itsestään tuplana nousematon geodeetti ei ole ok.
  7. Ensi talveksi pitää saada ihan talvihiihtoon tehty asu, esim. Bergansin Antartic ois kova.

To the end of the post again my memory-tick-list from the trip:

  1. Don´t brake/loose/be sloppy with your gear, it willsave you when shit hits the fan.
  2. 100K map is not enough, get also a 50K one.
  3. Think of your routes, this I have to learn my self too…
  4. It can be plus degrees and rain water in february, also in a place where is supposed to be relativelly shurely cold and windy.
  5. Get epic friend to travel that have energy to laugh with you, otherwise you might get pissed.
  6. Get a Hilleber Keron GT ( or equivalent tunnel-tent ) not both-double-erectable-geodesist is not ok.
  7. For next winter I need to get a specially for winter expeditions made outfit, for example a Bergans Antartic would be nice.

Tack_och_hejTonne mentiin ja tultiin pois – There we went and came back again

P.S. Jostain syystä mulla soi reissuissa aina biisejä päässä, tällä kertaa pyöri aika yllättävä valinta; Pyhimys & Medium feat Arto Tuunela – Nyt. Biisissä on yksi viestiltään aika mua puhutteleva kohta joka menee jotakuinkin näin: “ei ihminen voi tietää tietään, toiset vie, toiset pois viedään, anna sataa, tulee sateenkaaria, laula vaikka kusilaarilla aaria, sano oma sana, laula oma laulu,  kirjoita se kirja, maalaa jo se taulu, ihan tarpeeksi jo itseltä on anteeksi anottu.” Aika moista fiilistelyä, mutta onhan tossa messagea ( vaikkakin irroitettuna kokonaan laulun oikeasta sisällöstä )

P.S. Some how on trips I have song playing in my head, this time there was a surprising choice; Pyhimys & Medium feat Arto Tuunela – Nyt. In the song there is one part that speaks to me that goes something like this: “man can´t no his way, others go and others are taken, let it rain, there will be rainbows, sing a to for example to a urinal, say your own word, write your song, write that book, paint all ready that painting, you have all ready asked to much apologies from you self.” Lot of feeling but there is a message, I think ( even it is totally taken away from the song original consept and story. )

Tulipas pitkät stoori, over and out! // It became a long post, over and out!

Advertisements

6 thoughts on “Lapland-tour part II – Sarekin “Arktinen simulaattori” – Sareks “Arctic simulator”

  1. Löysin blogisi vasta joku aika sitten. Ihan hillittömän hyvä reissukertomus! Itselläkin oli vedet silmissä monessa kohtaa nauraessa ja virnistellessä (onneksi en lukenut tätä missään julkisella paikalla). Hyvää kokemusta ja lopussa hyviä prinsiippejä. Oppiahan voi monella tapaa, kantapääkin on ihan hyvä opettaja niin kauan kuin hengissä pysyy. 🙂

    1. Nöyrät kiitokset, pyrin olemaan tyylilleni uskollinen! Tulee luettua blogeja itsekin paljon ja moni jää lukematta tylsän ja mitäänsanomattoman kerronnan takia. Pitää alkaa virittelemään jotain vähän isompaa reissua, millonkas Korpijaakko täräyttää G-land/Napa-akselille? Juuri laivassa palailemassa Norjasta ja olisihan sielläkin pulkanvetämiseen lääniä!

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s